Kahdeksankymmentäviisi vuotta sitten, tasan,
kuoli Pohjanmaalla Sorvojan Leonard,
kaksivuotiaana nälkävuosien aikoihin orvoksi jäänyt.
Kun oli ollut kylvön tai niiton aika,
oli Leonard uurastanut pelloilla pysähtymättä
kertaakaan, kunnes oli työ loppuun tehty -
ja sitten joenvarressa käynyt pesemässä itsensä,
ja virtsasta ja ulosteista tahraiset vaatteensa,
kuivatellut ja kävellyt kotiin syömään.
Kova tekemään työtä oli ollut Sorvojan Leonard.
Vuodesta kahdeksantoista lähtien aina
kun tapasi vanhimman poikansa, Jaakon -
lahtareiden käsistä kahdesti täpärästi pelastuneen -
joka kerta riiteli tämän kanssa,
kun oli ollut itse lahtareita kannattamassa.
'Tappeluksi se aina meni',
sanoivat lapsenlapset vanhuudessaan.
Kova politikoimaan oli ollut Sorvojan Leonard.
04.04.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti