Istun kivellä huhtikuun
ilta-auringossa, pitkissä varjoissa
hiipii koleus, yö, keskellä
valon pitkiä kiiloja. Istun
ja kuuntelen hiljaisuutta,
ei laula lintu, ei kahise oksa
tuulessa. Itseni kuulen
hiljaisuudessa, pitkät varjot
sisälläni hiljaa kuiskien,
kun ne kutovat umpeen
valoa pimeyden keskellä.
Syksyn tunnen sisälläni,
huhtikuun ilta-auringossa.
22.04.2023
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti