Kirjoitamme, koska haluamme elää
toisille ihmisille sanoissamme,
koska uskomme, että jotakin
meistä - jotakin tuon olemattoman
sielun kaltaista - tarrautuu niihin,
ja toisten silmien lukiessa ne
kulkeutuu heidän mieleensä,
tarrautuu siihen kiihkeämmin
kuin liha lihaan rakkaudessa
ja himossa. Runosta kirjeeseen
ja kirjaan, oli kyse savitaulusta
tai sähköpostista, me uskomme
elävämme näissä sanoissa
ja toisissa mielissä, tänään
- ja niin toivomme, kuin
nakkaisimme kolikon kaivoon
- neljäntuhannen vuoden päästä.
30.06.2023
#Runo #Runoja #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti