Olet poissa. Aivan yllättäen.
Kaksitoista vuotta tunsimme
toisimme, ja muistan kuinka
peloissasi olit aluksi, kuinka
luikahdit ulko-ovesta ja
juoksit pakoon kerrostalossa,
ensin alakertaan, sitten
ohitseni ylös ja ylimpään
kerrokseen, viimeiselle
ovelle, jota vasten sinä
kyyristäydyit, luovuttaneena,
alistuneena, ja otin sinut
syliini ja kannoin takaisin.
Kävellessäme ulkona
et uskaltanut pysähtyä
tekemään tarpeitasi, se
teki sinusta haavoittuvan,
jouduit olemaan paikoillasi,
joten kävelimme toistakin
tuntia ennen kuin lopulta
kakkasit ja pissasit.
Et koskaan juossut Hetan
kanssa, vain Taran, ja kun
Tara ja Heti juoksivat
yhdessä, katselivat
epävarmana sivusta.
Olit tottunut vain Taraan,
tiesit kuinka pitkälle
hän meni leikeissä,
riehakkaissa leikeissänne.
Taran menetys oli sinulle
suuri isku, et tahtonut
kävellä yksin, etsit Taraa,
jokainen vähänkin
samannäköinen, kokoinen
koira oli mahdollinen Tara
sinulle, palaava ystävä
ja kumppani. Ja nyt te
olette yhdessä, te
kaikki kolme. ja mikään
ei ole samoin meille
27.08.2024
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Runo Runoja Runot Runous Runoutta