"Minä saan kiroilla!" julistaa varhaisteini-ikäinen tyttö
äidilleen uimarannalla; tyttö joka oli uinut itsepäisesti
syvälle, vastannut äidin käskyyn tulla lähemmäs rantaa
kiroilulla, haasteella, johon äidin oli pitänyt vastata
kuten vanhempien pitää, käskyllä lopettaa kiroilu,
vaikka kyseessä oli selkeä siirto pelilaudalla, huomion
vieminen pois uimisesta, tytön jatkaessa syvällä.
"Et saa!" äiti julistaa, pitää saarnan kuinka saa hävetä,
uhkaa ettei enää tuo uimarannalle, noita teini-iän
vanhempien ja lasten julkisia neuvotteluja, jotka
lopulta päätyvät jonkinlaiseen aselepoon, jossa
kumpikin uskoo pitäneensä asemansa, periksi
antamatta, auktoriteetin tai kapinahengen
kärsimättä. Ja hetkeä myöhemmin äänensävyt
ja puheet ovat normaalit, ja tyttö jatkaa
uimista juuri ja juuri lähempänä rantaa.
09.08.2024
Runo Runoja Runot Runous Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti