Tässä vanhassa ruumiissani herää
lukiessa nuori itseni, katselee
ympärilleen, hyväksyy ja on yhä,
herättyään hetkeksi unestaan, oma
itsensä ilman vuosikymmenten
painolastia ja vääristymiä, ja jatkaa
kirjan lukemista kuin vuosikymnenet
jotka erottavat hänet edellisestä
lukukerrasta olisivat olleet lyhyt uni,
torkahdus, ei kaikkien unelmiensa
ja odotustensa petos sen toimesta
jonka silmien kautta hän katselee
maailmaa tyynenä ja rauhassa. Jopa
valo joka lankeaa ikkunoista on sama
johon hän nukahti, silloin kauan sitten.
11.08.2024
Runo Runoja Runot Runous Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti