Elämä näyttää meistä

niin vahvalta, luonnolliselta
kun kasvamme lapsuudesta

nuoruuden kautta aikuisuuteen.

Oma ja rakkaidemme olemassaolo
on kuin jykevä kallio maailman keskellä:

On vaikeaa kuvitella ja lähes mahdotonta todella uskoa
niiden murtuvan.

Mutta kun tuo kuvitelma kerran pettää,
tulemme tuntemaan totuuden olemassaolosta:

Kuinka elämä on hento, hauras
ja kuinka helposti katkeavat siteet
jotka pitävät sitä yllä.
Se mikä oli kallio,
murenee kuoleman todellisuuden edessä hiekaksi,
jonka tuuli puhaltaa pois.

06.09.2009