Syksyn ääni,
Su Dong-po tunsi sen.
Mutta minulle syksy
Su Dong-po tunsi sen.
Mutta minulle syksy
on aina ollut hiljaisuus,
kesän äänten vaimeneminen.
Hiljaa puhaltavassa
kesän äänten vaimeneminen.
Hiljaa puhaltavassa
koleassa tuulessa
tiensä oksalta
tiensä oksalta
maahan löytävä
keltainen puunlehti
ei tuota ääntä,
vain muistiin jäävän kuvan,
syksyn tunnun.
Hiljainen, äänetön hiipuminen
kohti talvea,
jolloin ihminen
saamatta
luonnon tavoin
unta
vaeltaa valkoisen lumen
ja mustan taivaan välillä.
ei tuota ääntä,
vain muistiin jäävän kuvan,
syksyn tunnun.
Hiljainen, äänetön hiipuminen
kohti talvea,
jolloin ihminen
saamatta
luonnon tavoin
unta
vaeltaa valkoisen lumen
ja mustan taivaan välillä.
28.08.2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti