Runoilija joka tuhoaa runojaan
on kuin rakennusmies
joka talon valmistuttua
alkaa heti purkamaan sitä,
jättämättä sitä vuosien
ja toisten käsien tehtäväksi.

Kokeeko runoilija ajan
ja ihmiset niin epäluotettaviksi,
ettei niistä ole edes
tuhoamaan hänen tuotantoaan,
tahallaan tai vahingossa?

Uskooko hän, että vain
luoja kykenee tuhoamaan luomansa?
Kysyköön rakennusmieheltä
ja oppikoon, että
kaikki tehty on tuhoutuvaa.

17.02.2013