maanantaina, toukokuuta 04, 2015

Kuilun partaalla

Jokainen ihminen luulee, uskoo
että maailma, maailmankaikkeus
on olemassa juuri häntä varten
kunnes hän tekee kuolemaa.

Vaikka kuinka hän väittäisi toisin
itselleen ja muille,
tämä on hänen minuutensa ytimessä.
Maailma on juuri häntä varten.

Maailma  on juuri minua varten,
minä en ole sen osa,
se on osa minua.
Kaikessa on kyse minusta.

Aavistus omasta asemastamme,
kohtalostamme on tarpeeksi
ajamaan ihmisen masennukseen,
epätoivoon, irtileikattuna maailmasta.

Onnellinen se, joka kuolee
yllättäen, koskaan seisomatta
sen kuilun äärellä
joka aukeaa kuolevaisuuden myötä.

04.05.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti