maanantaina, toukokuuta 25, 2015

Olin juuri siirtynyt lukemaan
Bei Dao'ta,
kun tuulenvire tarttui Charles Simiciin
ja heitti sen
koiran kaivamaan kuoppaan
pienen terassin vierellä.

Ja nyt, kun tulin sisälle
kirjoittamaan tämän
(ja hakemaan kahvia)
koira tuli perässäni
ja kurkisti ovensuusta
mihin minä menin.

Olin kysynyt häneltä,
jaksaako hän odottaa kiltisti,
mutta vastaus
oli selvästi ei.

25.05.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti