tiistaina, helmikuuta 13, 2018

AAMULLA

Vanhaa kahvia, kitkerää,
vanhaa vadelmapitkoa, kuivunutta;
kirja jota aloin lukemaan
kaksikymmentä vuotta sitten
(tai enemmän)
ja jätin kesken, yhä uudestaan
ja taas auki pöydällä
kahvikupin ja lautasen vierellä,
muruja ajassa.

13.02.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti