URALIN PIHLAJA
Luen Han Shanin runoja,
kuuntelen Uralin pihlajaa.
Mennyt ei koskaan palaa,
on silti aina;
minä rakastan näitä runoja,
te rakastitte tuota laulua
joka on kipu minulle, nyt;
rakastatte yhä menneissä päivissä -
nuo päivät, kuin huone
samassa talossa, lukitun
oven takana odottamassa
kunnes löydämme avaimen.
Kunnes aika irrottaa
mielen lihasta, antaa
meille avaimen ja
sanoo hyvästi. Silloin...
01.02.2018
Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoista