HELMIKUUN YHDEKSÄS PÄIVÄ, KELLO YHDEN JÄLKEEN ILTAPÄIVÄLLÄ

Poimin kirjaston poistokirjojen joukosta

Doris Lessingin kirjan kissoista; harmaanvalkoinen

päivä, valkoinen kirjankansi valkoisella pöydällä.

Luen Charlotte Brontën 'Professoria',

annan tunnin kulua. Hiljaisuus,

talvisen iltapäivän valju valo;

harmaata, valkoista aika, mustat

viisarit valkoisella pohjalla; illuusio

siitä, että saamme emmekä menetä aikaa.

Tiimalasi näyttää

ajan kuluvan

pois;

kello

tekee ihmisestä optimistia

lyönti lyönniltä,

ruhje ruhjeelta,

mustelma mustelmalta

kuvanveistäjä aika tekee meistä

sen ihmisen, joka olemme

oleva kuolinhetkellämme.

09.02.2018