LEONID ANREJEVIN(1871-1919) LUKEMISESTA
Silloin, katkeruus ja pessimismi
olivat minulle vastenmielisiä; en
voinut hyväksyä niitä, en
asenteena enkä totuutena; oli
oltava toivoa, oli
oltava, koska muuten
maailma olisi mahdoton hyväksyä
- elämän piti olla hyväksyttävissä,
ymmärrettävissä ja kestettävissä
jotta se olisi hyväksyttävissä. Nyt,
nyt minä ymmärrän, nyt
katkeruus ja pessimismi ovat
hyväksyttäviä, hyväksyttäviä
ja totuus. Toivo
on kestetty päivä,
pöydälle sytytetty kynttilä
kun valonkajo häviää
taivaanrannasta. On eletty
päivä, on eletty
elämä, jonakin päivänä.
08.03.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti