SUKUPOLVET
Te jotka hautojen äärellä seisotte
muistoissani, nyt haudoissa lepäätte
jos niissä levon saa. Unohdus,
kenties, on ainoa minkä maa tuo.
Unohdus ja silti... Heidän
kasvoillaan näen teidät, heidän
joiden kanssa seison haudoillanne.
Heissä osa teistä, jokin
säie olemassaolonne ydintä, kasvaa.
08.03.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti