OSOITTAAKSENI RAKKAUTENI TEILLE
Shakespearen kuolemattoman sielun,
yhä säkeitä ikuisuudessa pursuavan,
vuoksenne tyhjäksi puristaisin runoudesta
ja ajatuksesta; sen tomuna autiuteen vuoksenne
levittäisin, uhriksi kuolemattomuudellenne,
ja seuraavan maineikkaan hengen
yhtä kepeästi, katumatta, heti teille uhraisin.
Menköön Goethe tai Homeros, tai
antiikin Kreikan näytelmäkirjailijat suuret,
mikään ei olisi liian paljon, kenenkään
maineikkaan tuohon asti kuolematon sielu
liian jalo ollakseen uhrini teille, vanhempani!
09.03.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti