MAALISKUUN KUOLEVA ILTA

Tämän päivän hiipuvassa valossa

kietoutuu yhteen lopputalven valo

vuosikymmenten muistoista,

ja nuo hävinneet päivät kadonneine ihmisineen

kutoutuvat tähän olemassaolon

hetkeen, jota tulevat päivät

ovat itse muistuttava valossaan.

Se on oleva himmeä säie rinnalla

kaukaisempien iltojen

kipeän onnen. Aikaan jääneet

sirpaleet itsestämme elävät

noissa hetkissä, aidommat

kuin mitä meistä on tullut

viidentoistatuhannen päivän myötä;

nopein, yhä tummemmin

sinisen vedoin, yöhön

kulkevan taivaan alla.

09.03.2020