CETUS

Pikkupoikana ala-asteella

minulla oli kissa nimeltä Cetus;

muistan kuinka vielä valitsin kissanpennulle nimen

tähtikuvioiden joukosta - 

Cetus, Valaskalan tähtikuvio.

Selasin paksua tietokirjaa,

jonka vanhempamme ostivat meille

ennen kuin osasin edes lukea.

Ja siinä se osui silmiini,

istuessani vintissä sängyllä,

kirja käsissäni.

Cetus.

Jotenkin nimen sointi,

pehmeys, kuvion muoto kirjan tähtikartalla,

ei vastakohta pienen

kissanpennun ja valaan välillä,

viehätti minua.

En milloinkaan kokenut nimeä huvittavaksi.

Kuten tapana oli,

Cetus sai mennä ulos,

vaikka pelloilla oli kettuja

ja naapurustossa kissantappaja,

joka myöhemmin ampui itsensä

autoonsa kaupan pihassa Mäntässä.

Eräänä päivänä, muistissani se on kesä,

isäni tuli takaisin töistä Tampereelta

Cetus auton peräluukussa.

Hän oli löytänyt kissani maantieltä

läheltä kotiamme,

yliajettuna.

24.03.2020