Myytit jälkeen Odysseian onnellisen lopun
antoivat antiikin maailmalle mitä
katkera tulevaisuus, jota elämme,
kutsuisi saippuaoopperaksi:
Odysseuksen Kirkelle siittämä, salattu
poika Telegonus surmaa vahingossa isänsä;
Telemakhos antaa anteeksi velipuolelleen,
ja menee naimisiin tämän äidin Kirken,
ja sisarpuolen, Kassifonen, kanssa;
Kirke synnyttää hänelle pojan,
Latinuksen, mutta riidellessään Kirken kanssa
Telemakhos surmaa tämän, ja Kassifone
kostaa äitinsä tappamalla Telemakhoksen.
Älkäämme unohtako isänsurmaajaa:
Telegonus on saanut nyt
kuolemattoman Penelopen vuoteeseensa,
ja siittää tälle Italuksen.
Mutta kuolema on lopullinen,
eivätkä kerran Haadekseen joutuneet
palaa lihaa ja verta olevina,
koskaan ei Odysseus ole
antautuva jälleen Kirken edessä,
koskaan ei hän
ole saapuva uudelleen
Ithakan rantaan
ja voittava kuolematonta
Penelopea jälleen omakseen.
Tässä antiikin myytit
antavat meille todellisuuden
kaikkien sänkykumppanien vaihtojen
ja toistuvien veritekojen takana;
todellisuuden, jonka
meidän kuolevan aikamme
epätoivoiset myytit
tahtovat meidän unohtavan
illan langetessa yllemme.
29.11.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti