Kuurainen marraskuun aamu,
harmaanruskea kuin isänmaan karvainen perse,
kylmä kuin äidinmaan riippuva rinta,
täynnä toivoa kuin vastakaivettu hauta.
On hienoa olla syntynyt uudestaan
unen mustista syvyyksistä
olemassaolon toivottomuuteen,
kuoleman hiljaisuuteen,
elämän rapautuvissa raunioissa.
27.11.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti