Vadelma

1

Viime yönä söin unessani

elämäni parhaimman vadelman,

suuren, kylmän ja mehukkaan.

En ole koskaan pitänyt

erityisesti vadelmoista,

mutta unessani se oli

täydellinen marja.

Ja tänään, kun valossa

ja koleassa tuulessa

yritän lukea

Juhana herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja

yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen,

en voi olla miettimättä tuota vadelmaa,

joka oli yhtä todellinen kuin tämä hetki

jonka yllä unen raukeus yhä lepää muistona.

2

Laiva purjehtii,

enkä voi olla ajattelematta,

tiesikö Eino Lönnbohm heistä muuta,

kuin että he olivat naimisissa,

aivan kuin tiedän,

että tuo vadelmani oli hetken, unessa,

totta, sillä

"nainen nuori, moinen,

kuin Sinä, sielussa min heijastuu

kaikk' kaunis kaunis, hellä, herkkä, haaveiloinen,

pyhä, kukkiva kuin pihlapuu"

jo 37, ja sulhon katseessa

perillisiä vailla olevan langon tuki ja valtaistuin,

ei haparoiva rakkaus. Ruotsalaisen

"Suomen karhun" ei tarvinnut laulaa rakkaudesta,

kun kaikki oli kirjattu, tarkistettuna,

dokumentteihin lakimiesten ja virkamiesten toimesta

ja sinetein vahvistettu.

3

1698, Rooma.

"Köyhänä" - aatelisen köyhänä,

ei köyhän köyhyyttä kokeneena,

vaan paavin palvelijana

kuolee Vladislav IV poika, äpäräkreivi,

Katariina Jagellonican viimeinen vesa.

Historian alaviite, hätäinen piste

kun oli kiire lopettaa Puolan Vaasojen tarina

teinipojan piestessä vangittuja karhuja hengiltä kepeillä

Ruotsissa, kruunu kutreillaan

ja mielessään sota, Puola

ja suuren valtakunnan tuho.

Paljon verta vuodatettavana

ennen kuin juoksuhaudassa

kuului laukaus.

Ota vadelma, Wasenaun kreivi,

kylmä kuin marmori

haudallasi Roomassa.

06.06.2015