Kahlitut mielet

Lehteilen Miloszia, hymähdän;

mietin, tajusiko

hän ennen loppua,

että kahlitut mielet

olivat sittenkin sillä puolella,

jolle hän oli loikannut -

mielet, joita eivät

sulje vankilan muurit,

vaan henkiset kalterit

ja raha. Kun vanki

ei tiedä olevansa vanki,

hän ei kaipaa vapautta.

Toki hänen täytyi aavistaa,

ellei tietää, kuten

hänen oli pakko huomioida

verilöylyt ja kansanmurhat hänen

oman puolensa toimesta -

jonkin verran on pakko nähdä,

vaikka keskittyykin

vastapuolen virheisiin.

Olla näkemättä Agricolan tukkia

omassa silmässä,

tai teeskennellä,

ettei sen painoa,

sen tuottamaa kipua tunne,

sen hinnan maksoi

Milosz'kin kun valitsi puolensa.

Eikä vuoden 2015 Puolassa

ole yhtään

kansainvälisesti merkittävää kaunokirjailijaa,

ei taiteilijaa.

Miloszin puolen voiton perintö.

Miloszin perintö,

kahlitut mielet

jotka eivät näe kahleitaan

ja istuvat selleissään

kiittäen vanginvartijoitaan

vapaudestaan.

10.07.2015