Väkivalta ei ole ratkaisu - paitsi silloin kuin se on
Eniten kadun, tällä hetkellä,
niitä kertoja kun en
lyönyt, hakannut, potkinut
ihmisiä, kun olisi pitänyt.
Se, uskon niin, olisi
tehnyt paitsi minulle hyvää,
niin etenkin monelle heistä.
Lyömiseksi tulemisen puute
loisti heistä, heidän persoonistaan.
Ehkä heistä olisi tullut inhimillisiä
muutaman nyrskiniskun
ja kylkiluihin suunnatun potkun
avulla, noista kusipäistä.
Kun konttaa verenmaku suussa
maassa, niin siinä oppii nöyryyttä.
10.07.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti