JAN NERUDA(1834-1891)

Häiritsevää on se, että

joutuu lukemaan koko ajan Kafkan läpi;

vaikka kuinka yrittää työntää Kafkan sivuun,

niin milläs haamun työnnät? Et millään!

Siinä se roikkuu edessä, hyväkäs;

ja leppoisampi Neruda,

jutusteleva Neruda,

Neruda jonka tekstiin sisältyy katkeruus,

pikkumaisuus, jonninjoutavuus

mutta ei absurdius julmuutena

vaan absurdius arkipäivän komiikkana,

Neruda joutuu tätä tulevaisuuden mahtimiestä

sietämään omassa Prahassaan,

tsekkiläisessä Prahassaan Kafkan saksalainen.

Mitä siitäkin tulee kun tulevaisuuden varjo

on vielä kaukaisemman lukijan välissä,

kun tsekkiläistä Prahaa lukee suomeksi saksalaisen Prahan läpi!

Se siitä tulee, että tekisi mieli mennä

lumihankeen pitkäkseen ja syödä lunta

ja toivoa, että ne pirun pilvet menisivät edestä pois

kun tähdet alkavat yksi kerrallaan syttyä taivaalle

kuin Vltavan laineisiin talojen valot

niiden lipuessa siltojen kivisten kaarien ali.

05.04.2018