SUKUKAISIA KYLÄSSÄ

Istutaan keittiön pöydän ääressä,

ikkunan luona, ja juodaan kahvia;

ei keittiön kattolamppua päällä, vaikka

päivä on mikä on, alkukevään harmaa

sadepäivä. Istutaan ja juodaan kahvia

ja puhutaan. Kuolleet tulevat

vuorollaan puheeseen, yksi kerrallaan,

jokaiselle vuoro, suuri

tai pieni, kuten heillä kerran oli paikkansa

pöydän ääressä. He puhuvat meidän

suillamme, kokevat meidän sanoillamme

ja poistuvat sinne, missä me kerran

heihin liitymme. Istutaan

ja juodaan kahvia, tiedetään tuleva,

että kerran mekin tulemme

vuorollamme toisten puheeseen

eikä meillä ole silloin kahvikuppia

pöydän äärellä, vain

sija muistoissa iän haalistamissa.

16.04.2018