Nyt, kun
olen paljon vanhempi kuin olit koskaan,
kadun etten syleillyt itkevää äitiäsi
kun hän tiesi kuolevansa,
muistan kuinka kuoltuasi
löysin tietokonettanne korjatessani
työhakupaperisi; siinä
lyhyessä tekstissä sinä elit yhä,
ja oli toivoa paremmasta,
ja keittiössä istui yhä äitisi,
vuosia ennen kuolemaansa,
hän jota en kyennyt lohduttamaan
kuten en äitiäni, siskonsa
kuoleman todistajaa
ja kohtalon jakajaa;
en pelastamaan enkä lohduttamaan,
vain muistamaan.
31.08.-15.09.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti