Ikkunan takana taas
tuttu piha, syyskuun tuulessa
putoavat kellastuneet lehdet
kuten ennen; radiossa
laulaa mezzosopraano syksyn
vesien kuoleman joutsenesta,
ja missä ovat tyttöni -
alla mullan ja soran,
kaukana poissa, kadotetut;
mitä aiheutin teille
tein sen myös heille,
jotka kirkkomaan alla
eivät kuule kuusiemme havinaa,
eivät sinistirilippua näe
läpimärkänä ja repaleisena
riepuna lepattamassa.
Kuolleet ja kadonneet
ihmisten elämä ja toiveet,
pehmeäturkkiset koirat lempeine silmineen,
jäljellä sateinen syksyn maa,
sama näkymä joka lohduttaa
himmenevillä muistoillaan,
kaukaisilla vuosilla
kun syksyn vesillä vielä
kauniina uivat muuttavat joutsenet
tummine kuvajaisineen.
16.09.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti