Kesä putoaa lehtinä, kosteina,
kellastuneina lehtinä syksyn koleille
käsivarsille, väristen tämän myöhäisen
rakastajan sylissä; rakastajan, joka
on hautaava sen talven lumiseen
hautaan pimeänä lokakuun yönä.
Uskollinen rakastaja, joka on etsivä
sitä, uudelleensyntyneenä,
eteläisten tähtien alla.
16.09.2024
Runo Runoja Runot Runous Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti