Istun kuuntelemassa syyssateen
taukoamatonta ääntä juoden
kahvia mustaa kuin yö,
ja jokin värisyttää minua,
näissä lämpimissä huoneissa.
On kuin kuulisin syyssateiden
äänen en vain pimeydestä,
vaan myös sisältäni.
15.09.2024
Runo Runoja Runot Runous Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti