Olit ollut kuolleena viikon kun olin Pulesjärventien
tienristeyksessä Sorilassa kävelemässä, tullut
Tampereelle kuolemasi vuoksi, ja jalkakäytävällä
juoksi kohti minua ja risteystä kaksi pientä valkoista
koiraa, karanneet kotoaan. Ne haukkuivat minua
juostessaan, mutta kun käännyin, aloin puhumaan
niille ja lähestymään, ne alkoivat perääntyä edelleen
haukkuen, takaisin alas alikulun notkelmaan, kun
mietin, miten ihmeessä saan kiinni kaksi koiraa?
Ajattelin, että ne vielä juoksevat autojen alle.
Mutta minun ei tarvinnut yrittää saada niitä kiinni;
ylhäältä vasemmalta, puiden kätkössä olevalta
talolta, alkoi kuulumaan naisen ääni huutamassa
kahta nimeä joista en saanut selvää, lyhyitä,
nasevia nimiä. Ja molemmat koirat lopettivat
haukkumisen, kääntyivät, juoksivat ylös
jalkakäytävän mäkeä, kääntyivät vasemmalle
johtavalle pikkutielle, josta huuto kuului. Ja minä
käännyin, lähdin kävelemään Pulesjärventietä,
minä joka en olisi ollut siellä, jos sinä et olisit
kuollut, suurisilmäinen romanialainen ystäväni
Nefer, pikkukarhu Ursulica, auton alle syntynyt.
13.09.2024
Runo Runoja Runot Runous Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti