Sade kovenee, sade
jonka ääntä rakastin
kun rakastin syksyä,
kauan sitten, kun
elin vuodenaikoja,
en ihmisen syksyä,
en ihmisen syksyä
jonka jälkeen
tulee talvi,
muttei kevättä,
ei uutta kesää
talven päätyttyä.
Ihmisellä on vain yksi
jokaisesta vuodenajasta
elää, vain yksi kevät,
vain yksi kesä,
vain yksi syksy
kellastuvien, putoavien
lehtien alla kirpeässä
tuulessa,
vain yksi talvi,
pitkä ja pimeyteen
päättyvä, vain
yksi kuolema.
02.06.2025
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Runo Runoja Runot Runous Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti