Kaikki on katoavaista,
sen tiedän,
ihminen;
olen huomenna poissa,
ylihuomenna unohdettu;
kaikki mikä päiväni täyttää
silloin
vähemmän kuin lehdet
eiliskesän
tämän kesän kukkeudessa
kun olen poissa,
kun olen poissa,
ja kirkas, paahtava tähti
jonka valossa kirjoitan
on punaisena vanheneva
ja valkoisena pimeyteen
kuoleva,
mustana kääpiönä hajoava
kun kuolee kosmos
vanhuuteensa.
Kaikki,
kaikki on katoavaista,
kaikki toivo ja epätoivo, onni
ja himo ja viha ja suru
jotka ihmisen elämän tekevät
poissa ja poissa lihansa, luunsa
ja poissa atomit,
poissa tähdet
ja kiertotähdet ja mustien aukkojen
nielut.
Kaikki on katoavaista
ja silti ihmisen mieli
ei usko,
tietää,
tietää ja sanoo tietävänsä,
muttei usko mielensä syvimmässä
syvyydessä,
vaikka on hautaan
saattanut monta
joita rakasti
itseään enemmän,
ja tietää heidän
laillaan
hautaan päätyvänsä
kanssa kaikkien ajatustensa,
kaikkien ihmisen saavutusten,
ja tähtien
ja maailmankaikkeuden.
03.06.2025
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Runo Runoja Runot Runous Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti