Luen Martialiksen käännöstä ja mikä
järkyttää minua yhä uudelleen ei ole Martialis,
hänen karkeutensa karkealle yleisölleen,
vaan suomentajan hyväksyntä hyväksikäytölle.
Eivät he ole tomua ja tuhkaa, kaukana meistä,
ihmiset jotka kärsivät Martialiksen
ja hänen seurapiiriensä käsissä. He ovat
lähellä, ajatuksen kosketettavissa,
mutta eivät lohdutettavissa
kumpuilevan ajan laaksossansa,
kanssakuolleemme.
25.06.2025
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti