URALIN PIHLAJA

Luen Han Shanin runoja,

kuuntelen Uralin pihlajaa.

Mennyt ei koskaan palaa,

on silti aina;

minä rakastan näitä runoja,

te rakastitte tuota laulua

joka on kipu minulle, nyt;

rakastatte yhä menneissä päivissä -

nuo päivät, kuin huone

samassa talossa, lukitun

oven takana odottamassa

kunnes löydämme avaimen.

Kunnes aika irrottaa

mielen lihasta, antaa

meille avaimen ja

sanoo hyvästi. Silloin...

01.02.2018