ELÄMÄN KUDOS
Menneet vuodet joka hetkessä läsnä
lävistäen nämä kivun päivät;
tuskan rinnalla enemmän kuin muisto
päivistä jolloin olimme ehyitä.
Se, mikä oli elämä kudottuna
siihen, mitä siitä jäi; nämä
viikot, kuukaudet ja vuodet hukkumista,
ja kuin risteävä tie
jolle ei voi astua, menneisyys
ja ne jotka sitä yhä asuttavat,
omat vähemmän säröilleet itsemme
ja he, joita kaipaamme,
he jotka tekivät elämästä
enemmän kuin veistä sisuksissa
kääntävän kidutuksen.
06.04.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti