LAPSEN RUKOUS

Lapsena, lapsen typeryydellä satuihin jumalasta uskoen,

rukoilin kuolevani ennen teitä kaikkia. Ajatus,

että eläisin teidän jälkeenne, oli liian tuskallinen,

liian kammottava ajatella. Se oli kipu

joka lävisti minut ja kuin ydinsota

oli sienipilvi tulevaisuuden yllä. Rukoilin,

anna minun kuolla ennen isää ja äitiä,

ennen muoria ja vaaria, ennen...

Mutta eiväthän olemattomat yliluonnolliset

olennot voi toteuttaa toiveita, yhtä hyvin

olisin voinut vanhaa lamppua hieroa. Te

kuolitte, minä elin, mutta kuolin teidän

myötänne, turhaan yrittäen koota itseäni

kuin kauhuelokuvan pilkottu elävä

ruumis, torsoksi jätetty. Kuolema

ja elämä, katkeria, ja mitä kauemmin

elät, sitä enemmän kuoleman katkeruutta

maistat ja sitä vähemmän elämästä

ja itsestäsi on jäljellä.

22.04.2019