HEINÄKUUN ILTANA, VÄHÄN ENNEN KELLO KYMMENTÄ

Kahden sammalta kasvavalla

penkillä vietetyn tunnin jälkeen

lähdimme kissan kanssa pois

täältä missä pesit kuolleen vain kuukausia

ennen kuin oma sairautesi puhkesi,

täällä missä vaari eli

viimeiset onnettomat kuukautensa;

olimme kissan kanssa lukeneet kirjaa,

josta olin löytänyt lauseen

"Olemme eniten läsnä siinä,

minkä me olemme menettäneet".

Kävelin kissa (et ehtinyt tuntemaan häntä)

käsissäni paikatulta asfaltilta

nurmelle, tarkkaan leikatulle, 

ja siellä A4-paperi, muoviin käärittynä,

ruoholla. Vain yksi sana

koleaa iltataivasta vasten: 

KOTIHOITO.

Se näytti vaatimattomalta hautakiveltä,

kaikille täällä, 

nyt ja ennen ja tulevaisuudessa.

13.07.2019