56 ihmistä kuolee Lontoossa itsemurhaiskuissa
ja sanomalehtien sivuilla
juttu toisensa jälkeen,
valokuvia
ja pelastuneiden kertomuksia,
omaisten surua,
viranomaisten uhoa
ja vastuun pakoilua.
Ja kun 98 ihmistä kuolee Musayyibissa
niin sanomalehtien jutut vaihtelevat
muutaman rivin maininnasta yhteen
isompaan juttuun,
ehkä valokuva tuhoutuneesta
tankki-autosta,
muutama omaisten kommentti,
tämän verran parissa päivässä,
sitten ei mitään,
mutta Lontoon iskuista
jo 20 päivää yhteen menoon
sivu sivun jälkeen
uutisia ja kommentteja ja analyysejä.
Samaan aikaan Irakissa
on ehtinyt jo kuolla Musayyibin jälkeen
puolitoistasataa, kaksisataa ihmistä.
Heidän kohtalolleen on sanomalehdissä
uhrattu muutama pikku-uutinen,
jos sitäkään.