Marcus Tullius Cicero ikuistaa ystävänsä
Titus Pomponius Atticuksen kirjaansa "Laeista";
yhdessä Marcuksen ja tämän veljen Quintuksen kanssa
Atticus on yli 2000 vuotta käyskentelevä
sen sivuilla, pohtien hyvien lakien olemusta.

Kirja jää kesken,
kolmannen triumviraatin syntyessä
Marcus Antonius asettaa Cicerot tapettavien listalle,
Octavianuksen ja Lepiduksen hyväksynnällä.
Octavianuksen, johon Marcus oli asettanut tukensa.
Molemmat veljekset murhataan.

Heidän ystävänsä Atticus, joka Marcuksen kirjassa
ylistää ystäväänsä vuosisadasta toiseen,
tämä rauhaa rakastava, syrjäänvetäytyvä miljonääri,
hän selviytyy ja säilyttää hyvät välit
Marcus Antoniukseen ja Octavianukseen,
eläen rauhassa heidän hallitsemassaan Rooman
valtakunnassa aina luonnolliseen kuolemaansa asti.

Koskaan hän ei rohkene tai halua moittia
heitä veljesten murhista,
ei pura suruaan Marcuksen irti hakatun pään
tai julkisesti näytteille asetettujen,
irti hakattujen käsien näkemisen vuoksi.
Ei. Hän jättää Cicerot taakseen,
antaa kuolleiden olla kuolleita.
Ja kuin meripihkassa säilyneen hyönteisen
Marcuksen kirjan fragmentit kuitenkin
kantavat hänet mukanaan tulevaisuuteen.