maanantaina, elokuuta 29, 2005

Ilta, Aurinko laskee kullaten metsän,
häikäisee minut niin
etten näe metsäkoneen jälkiä maastossa,
arpea joka on vedetty metsän halki.
Ei, Aurinko laskee ja muuttaa
kaiken kullaksi kuin Midas,
päivä hämärtyy aikanaan illaksi
ja taivas yllä on oleva
tummansininen ja pilvetön,
metsä lintujen laulua täynnä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti