Marttyyrin kasvot ovat pelkkä naamio,
joka kätkee taakseen kiduttajan kasvot.
Naamio itkee kun kiduttaja hymyilee.

Kerran naamion tilalla olivat aidot kasvot,
kerran kiduttajan kokema kärsimys oli aitoa,
nyt vain kärsimys, jota hän tuottaa toisille.

Hänestä on tullut ne, jotka häntä sortivat.
Vallasta oikeutus, jonka menneisyys peittää
herkkäuskoisten näkyvistä.

Veriset kätensä hän nostaa näkyviin,
julistaen kärsimyksiään,
vaikka hänen oma verensä kuivui kauan sitten

ja veri hänen käsissään
on hänen uhriensa verta,
verta jonka hän iloiten vuodatti.

Katso tarkkaan orjantappurakruunua hänen päässään:
Eivät sen piikit ole aitoja,
ja sen peitossa on keisarin kultainen kruunu.