Edward Thomas on erään arvion mukaan
moderneista "englantilaisista" runoilijoista
se, jolle toiset runoilijat
ovat kirjoittaneet eniten runoja
hänen kuolemansa jälkeisenä aikana,
joten tässä olkoon vielä yksi.
Englantilaisuus oli hänelle,
walesiläiset sukujuuret omaavalle,
tavoite, eikä osa häntä itseään;
jopa Ensimmäinen maailmansota
näyttäytyi hänelle mahdollisuutena
tulla tuntemaan itsensä
englantilaiseksi, mitä
Englannin polkujen ja teiden taaja
askeltaminen ei ollut saanut aikaan.
Hän yritti kirjoittaa itsensä
englantilaiseksi, ja sen epäonnistuttua oli
jäljellä vielä
kuoleminen englantilaiseksi.
Ehkäpä hän tunsi itsensä
englantilaiseksi, ennen kuin hänen kahdesta
julistetusta kuolemastaan
se oikea ja tuskallisempi,
luoti rintaan, tavoitti
hänet Arrasissa?
Ehkä
tuo tuska jonka hän tunsi
kun kuolema, jolla hän oli epätoivossaan
leikitellyt vuosia, tuli
lyijynä sammuttamaan hänen tietoisuutensa,
oli sen arvoinen hänelle
jos tämä toinen kastaminen hänen omassa
veressänsä teki hänestä
englantilaisen itsellensä
ennen pimeyden sulkeutumista?
26.04.2025
Lyriikka Runo Runoja Runot Runous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti