Käännän Edward Thomasin runoa
kuunnellen Gustav Holstin
Somersetin rhapsodiaa
huoneen jo jäätyä viileään hämärään
auringon paistaessa yhä
kesantopalloille, rauhallinen hetki
kadonneessa Englannissa,
ja silti kiinni
maailmassa jossa niin paljon
on väärin, ja osa
tuosta vääryydestä
lankeaa omaksi syyksenikin,
eikä sitä pyyhitä pois runoilla
eikä korvia hivelevällä musiikilla
joka sointuu valoon
ja siniseen taivaan ulkona,
maailmassa josta voisin
kuvitella olevani erilläni
tässä viileässä hämärässä,
enkä ole.
25.04.2025
Lyriikka Runo Runoja Runot Runous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti