Kylmä pakkasaamu, kirkas
auringonvalo tekee siitä edellisiä,
harmaita aamuja lämpimämmän
mielessäni, minun joka hykertelen
lukiessaan Nietzscheä
ja tunnistaessani syvän,
tätä kohtaan tuntemani säälin
aitouden; mikään
ei olisi ärsyttänyt Nietzscheä
enemmän. Valo pyyhkäisee
pois tämän pikkumaisuuden,
Nietzschen mitättömyyteen,
aikansa vangin, kaikesta
pikkuporvarillisesta kapinastaan
huolimatta: Professori pois
oman elämänsä barrikadilta
takaisin hautansa hiljaisuuteen -
lintujen sirkutus, koiran ulvonta
enemmän läsnä. Jos en olisi
valvonut yötä yrittämällä
huutaa heidän puolestaan, jotka
yrittävät pelastaa maailman
ja sen hauraat ihmiset,
polttouhrit, kirjaimelliset,
menisin tuonne lämpimään
valoon palelemaan, en
kirjoittaisi tätä, sulkisi silmiäni,
en valoa pois nukkuisi.
24.04.2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti