Yhdeksän astetta lämmintä, ei sen kylmempää
kuin eilisiltana tullessani kotiin kun laskeva aurinko
loisti pilvenriekaleiden keskeltä sinisellä taivaalla;
mutta nyt taivas matala valkoinen katto joka painaa
ihmistä kumaraan, linnut valossa laulaneet
hiljenneet, etkä näe lehtipuiden ja pajujen oksilla
silmuja jollet mene aivan viereen katsomaan, varmista,
että ne ovat siinä ja niissä kevät; ilman hauraita,
vaaleanvihreitä silmuja tunnistaa ihmismieli
maisemassa syksyn, ei uudelleensyntymisen
vuodenaikaa, luonnon heräämistä, vaan levolle
lumisen vaipan alle valmiin maan.
22.04.2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti