Sade alkaa kun ulkona on jo pimeää,
pisarat putoavat näkymättöminä,
puiden oksien keinuessa mustina tuulessa.
       
Näkymätön sade, vain ääni
kertoo sen olemassaolosta minulle
niin kauan kuin en astu ulos

tunteakseni veden ihollani.
Ja yllä pilvien tummansininen taivas
lähestyy värissään mustaa,

painava peite surujen Maalle.
Kuinka voin hengittää sen alla,
kun nytkin se on jo vaikeaa?

26.08.2009