Luen 1163 vuotta sitten kuolleen buddhalaisen runoja,
kadehtien häntä. Meidän molempien mielestä
tämän näkyvän maailman tuolla puolen odottaa tyhjyys,
mutta hänelle tuo tyhjyys oli merkityksiä täynnä oleva,
vapauttava paljastus, minut se saa katkerana
katsomaan puiden kellastuneita lehtiverhoja
sateen ropistessa ympärilläni.
Minulle tyhjyys on vain tyhjyyttä, katoamista,
ei palaamista kaiken yhteyteen vaan siitä irtoamista.
Kuin yksi kellastunut lehti putoaisi kuisesti,
halki valottoman yön.

16.09.2009