Hanshanin katkeruus, niin väitetään,
on vahingoittanut hänen runoutensa
mainetta Kiinassa; kyynikon osa ei
ole olla kansakunnan kaapin päällä.
Mutta jos hän oli katkera ja kyynikko,
se oli aikakauden katkeruutta; hänen
runonsa unohtuneiden, nimettömien
runoilijoiden työtä kolmella vuosisadalla.
Ja puolet niistä kukoistusta, kulttuurin
ja runouden kultakausi, armeijoita
marssimassa Keski-Aasiaan saakka.
Tätä ihailevan jälkimaailman silmissä
kenellä olisi ollut oikeus olla katkera
ja epäilevä kultakaudella, liata korea
julkisivu, jättää kaikki taakseen ja mennä
vuorimetsiin pois ihmisten maailmasta?
Vaikka sitten kaikki tuli romahtaen alas,
ja kultakauden kultakurkut, sen muiston
kirjoittajat, päätyivät ajelehtimaan kuka
minnekin, jokien ja vuorten keskelle,
valittaen ja juoden surunsa pois, nämä
jotka aina kantoivat mukanaan sitä
loistoa mikä oli ollut, jolle Hanshanin
runojen kirjoittajat käänsivät selkänsä.
05.03.2024
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti