Ihminen voi tehdä pahemminkin
kuin olla todella elämättä:
Hän voi yrittää ja epäonnistua.
Jos hän olisi tyytynyt olemaan
elämättä, vain hengittänyt ja
ollut, sivussa, vaarattomana,
hänellä olisi ollut kuvitelmansa
että hän hukkasi elämänsä,
että kaikki olisi voinut olla
paremmin. Tämä olisi
suonut hänelle sen lohdutuksen
minkä ihmiselle suo itsesääli,
ja ennen kaikkea, ne
ihmiset jotka hän kietoi
mukaan tuhoisaan yritykseensä
elää, elää kuten ihmisten pitäisi
jotta he olisivat eläneet todella,
meidän kaikkien mielestä,
he eivät olisi kärsineet,
heidän elämänsä eivät olisi
vahingoittuneet, tuhoutuneet,
tulleet rumiksi ja mitättömiksi,
heidän haaveensa murskatuiksi.
Hänen tuomittu yrityksensä
elää todellinen elämä tuhosi
näiden viattomien ihmisten elämän,
heidän joilla oli mahdollisuus
jonka hän kielsi heiltä,
koska hän ei suostunut hyväksymään
että hänellä ei ollut sitä.
Muistakaa mitä Dalai Lama
sanoi, ellette voi auttaa heitä,
älkää ainakaan vahingoittako heitä.
Ihmisen, jonka luonnollinen osa
on ulkopuolisuus, hengittäminen
mutta ei eläminen todella,
ei pidä vahingoittaa heitä,
joilla on mahdollisuus, yrittämällä
elää itse todellinen elämä.
Se on suuri synti
jota ei voi koskaan hyvittää
sen tuhoamille uhreille.
09.03.2024
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti